Työholismi herättää ajatuksia - onko tuttua?

Luin lehtiartikkelin Aamupostista 12.7. 2020 liittyen työholismiin. Artikkeli oli mielenkiintoinen, aihe tuttu ja jotenkin nyt kaiken muun uutisoinnin keskellä se nosti itsensä näkyviin. Lukemaani artikkeliin pääset tästä.

"Työholistin identiteetti on vahvasti kietoutunut siihen, miten hyväksi ja aikaansaavaksi työntekijäksi hän kokee itsensä. Jos työholisti menettää työnsä eli elämänsä tärkeimmän sisällön, seurauksena on usein voimakasta ahdistuneisuutta, arvottomuuden tunnetta tai jopa elämän romahtamisen kokemus." (Feldt)

Työholismin määritelmää - millainen on työholisti:
- Työskentely on runsasta ja pakonomaista. Työholistit panostavat suuria määriä aikaa ja energiaa työtehtäviinsä, mihin heitä ohjaa sisäinen, pakottavalta tuntuva tarve.
- Työskentely on kontrolloimatonta.
- Työholisti haluaa omasta tahdostaan käyttää runsaasti aikaa työtehtävien parissa ja sen vuoksi työholisti luopuu tärkeistä sosiaalisista, perheeseen liittyvistä tai muista aktiviteeteistaan työn vuoksi.
- Työholisti ajattelee jatkuvasti työtään, vaikka ei olisi töissä.
- Työholisti työskentelee yli sen, mitä organisaation odotukset tai taloudelliset velvoitteet vaatisivat.
- Työholisti on riippuvainen työstään ja työskentelee siksi enemmän kuin mitä häneltä vaadittaisiin.
Työholisti yleensä pyrkii sellaiseen asemaan työssä, jossa hänellä on mahdollista tehdä rajattomasti työtä ja jossa saa paljon vastuuta ja autonomiaa. 
- Työholisti ei välttämättä kärsi työholismistaan itse.
- Riippuvuus vai käyttäytymismuoto vai oireyhtymä ?

"Työholismista eroon pääseminen edellyttää arvoremonttia. Ihmisen pitää myllertää suhteensa työhön perinpohjaisesti ja kyseenalaistaa tähänastisen työskentelynsä järkevyyttä itsensä, terveytensä sekä myös läheistensä ja työyhteisönsä kannalta." (Feldt)


"Työolosuhteet voivat osittain altistaa työholismille". (Hakanen)

" Työholistit lähtökohtaisesti arvioivat itseään hyvin kielteisesti ja työholismin juuret ovat syvemmällä kuin nykyisessä työpaikassa." (Hakanen)


Artikkelin luettuani ensin ajatus työholismista keskittyi mielikuvissani työhön, jossa työskennellään tietokoneilla, tilastojen ja projektien sekä opettamisen tai jonkin kehittämisen parissa. It-ala nousi vahvasti mielikuviini. Kuitenkin, kun asiaa mietin omaa ammattialaani tarkastellen eli sosiaali- ja terveyslan näkökulmasta, aihe jotenkin pysäytti erilailla. Sosiaali- ja terveysalan töissä työholismia mielestäni voi olla johtajalla, esimiehellä kuin myös hoitajalla koulutustasosta riippumatta.

Johtajan ja esimiehen työholismin taustalla työelämässä voi olla erilaiset kilpailutuksen ns. maksajatahojen kanssa, oma halu olla erinomianen ja kehittävä esimies tai johtaja sekä olla delegoimatta työtehtäviä, mitä voi delegoida muille tarvittaessa, vaan haluaa tehdä kaikki itse. Työholisti kokee olevansa usein korvaamaton ja paras. Joskus työholisti johtaja tai esimies ei halua näyttää muille epävarmuuttaan, osaamattomuuttaan tai itse kokemaansa heikkoutta.

Hoitajan työssä työholismi voi ilmetä liiallisena antautumisena henkisellä tasolla työhönsä eli ajattelee potilaitaan tai asiakkaitaan rajaamatta asiaa millään tavalla. Potilas- ja asiakastapaukset ovat mielessä töissä ja vapaa-ajalla. Työholisti yrittää ratkoa potilas- ja asiakastapauksiin liittyviä asioita vapaa-ajalla, ottaa selvää, tutkii, tekee kirjallisia työtehtäviä kotona ja huomaa lopulta tekevänsä konkreettisesti töitä kotona ilman palkkaa tai työaikaa. Työpaikalla työholisti haalii vastuualueita ja työtehtäviä itselleen, haluaa olla "erinomainen ja tuottava" työntekijä. Näistä asioista hoitaja saa usein kiitosta, ei niinkään potilas- tai asiakastyöstä. Usein työholistin ajattelun taustalla on välittäminen ihmisistä, joskus liikaakin.

Työholismia ilmenee myös töissä, joissa yhdistyy harrastukset ja työ, kuten liikunta-alalla. Olen joskus vierestä seurannut, kun PT- ja liikunnanohjaaja on ollut kuormittunut työstään halutessaan asiakkailleen "parasta" unohtamalla itsensä. Työn ja harrastusten rajaveto on vaikeaa, jos ala on sama. Toki se voi olla myös elämäntapa, työn ja harrastuksen yhdistäminen. Kaikkia se ei kuormita ja aiheuta ns. riippuvuutta. Yrittäjille työholismi liikunta-alalla on varmasti tuttua.

Ajatukseni aiheesta liittyvät omiin havaintoihin ja kokemuksiini työelämästä vuosien varrella !

Lähteet:
- Tuominen & Vuorenmaa. Tampereen yliopisto. Psykologian Pro Gradu- tutkielma. Työholismin yhteys työssä suoriutumiseen - työn imu yhteyttä muuntavana tekijänä. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/101783/GRADU-1501756599.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- Aamuposti 12.7.2020. Artikkeli. Suomessa on kautta aikojen arvostettu ylenpalttista työntekoa- työholisteja on eniten esimiehissä. https://www.aamuposti.fi/kotimaa-ulkomaat/2336571
- Työterveyslaitos. Verkkolehti. Artikkeli. Kirkasta työholismin ja työn imun häilyvä raja. https://www.ttl.fi/tyopiste/kirkasta-tyoholismin-ja-tyon-imun-hailyva-raja/

Kommentit

  1. Mielenkiintonen artikkeli ja kirjoitus! Tämä aihealue herättää ainakin minussa paljon kysymyksiä. Olen miettinyt jo aikaisemminkin, että miksi tätä kutsutaan nimellä "Työholismi". Se antaa asialle heti hyvin negatiivisen leiman. Jos työntekijä on erittäin tunnollinen ja yrittäjähenkinen, onko hän holisti? Missä kulkee ahkeran työntekijän ja nk. "holistin" välinen raja? Onko sitä? Vai onko tämä kenties sellaisen ihmisen näkemys, joka ei itse ole valmis työskentelemään 8-16 ajan ulkopuolella tai joustamaan missään työhön liittyvässä? Onko tämä nk. työholismi miten kulttuurisidonnaista, eli onko kaikki japanilaiset pukumiehet työholisteja? Siinäpä miettimistä kerrakseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Aihe on tosiaan mielenkiintoinen ja sitä voi tarkastella hyvin eri näkökulmista. Erityisesti suomessa monelle asialle tai ilmiölle annetaan nimi ja nimeäminen tapahtuu erityisesti näissä ilmiöissä sen mukaan, kuka tai ketkä aihetta tarkastelee ja mistä näkökulmasta. Työholismista oman havaintoni mukaan puhuvat lähinnä työterveyden asiantuntijat ja tutkijat. Termi tosiaan kuulostaa hyvin negatiiviselta kuten myös itse työholismin määritelmä. Uskon, että työn uuvuttamia ja runsaasti työtä tekeviä on paljon, mutta itse työholisteja (käytän nyt tätä termiä) erittäin pieni osa työntekijöistä. Nostit esiin japanilaiset pukumiehet kommentissasi, mutta ehkäpä heidän kulttuurissaan ei puhuta työholismista lainkaan eikä sitä ole heille olemassa, en tiedä. Oman havaintoni mukaan myös monet välimeren maissa asuvat perheenisät ovat tämän työholisti määritelmän mukaan puhtaasti työholisteja, koska he tekevät töitä aamusta iltaan, ajattelevat töitä vapaa-ajalla ja haluavat pärjätä yhteiskunnassa. Heillä kuitenkin taustalla on perheen elättäminen, koska usein välimeren kulttuureissa äiti on kotona lasten kanssa ja vastaa kodista, mies toimeentulosta. Heille se on kulttuurisidonnaista ja "normaalia" toimintaa.

      Poista

Lähetä kommentti