Askeleita ja mielenpolkuja

Ajattelin, että talven jälkeen keväällä on helppo siirtyä syömään kevyemmin ja terveellisemmin. Se oli harhaluulo. Nyt ollaan jo kesässä ja ryhtiliike omien ruokailujen suhteen ei ole onnistunut. Olen oikea "herkkuhiiri" nykyään. Huomaan, että nykyään en edes välitä mitä syön ja milloin syön. Herkkujakin voi mennä joka päivä suusta alas. Ennen herkkujen syöminen oli suunnitellumpaa eli esim. sovimme puolisoni kanssa, että leffailtana syömme pitsat viinin kanssa ja jälkiruokana on pari riviä suklaata. Välillä innostuin jopa valmistamaan etanoita (kuvassa alla) tai teimme tapas lajitelman leffaillan ääreen. Huomaan, että omalla kohdallani herkkujen syöminen lipsahtaa kuin on/ off- napista päälle, kun en yhtään mieti mitä suuhuni laitan. Ruokapäiväkirjan pitäminen on jäänyt viime aikoina pois ja uskon, että yksi syy runsaampaan herkutteluun on juuri se. Naurettavaa kyllä, mutta kun kirjoitan ylös tai otan valokuvan siitä mitä päivittäin syön edes parina päivänä viiko

Teimme pienen irtioton arjen keskeltä ja kotiympyröistä pois ja suuntasimme Keski-Suomesta Espooseen Bodomjärven maisemiin. Matkaan lähti myös maastopyörät. Testissä tällä reissulla oli uusi polkupyrätelineemme, joka oli kiinnitetty auton peräkoukkuun. Polkupyören kuljettamiseen on olemassa erilaisia kuljetustelineitä auton katolle kiinnitettävistä auton peräkoukkuun tai takaluukkuun kiinnitettäviin versioihin. Vaikeaa oli löytää teline kahdelle maastopyörälle, mutta onneksi sopiva löytyi lopulta. Merkki oli Thule ja se oli kolmelle polkupyörälle suunniteltu malli. Espoossa vierailimme tuttavaperheemme luona yhden yön verran ja siihen lyhyeen vierailuun sisällytimme polkupyöräilyn Bodomjärven maisemissa. En ollut aiemmin Bodomjärvellä käynytkään, joten oli kiva tutustua tämän järven ympäristöön.    Bodomjärvellä on synkkä historia, minkä varmasti jokainen suomalainen aikuinen tietää. Bodonjärvi on kuitenkin muutakin kuin synkän historian mustamaalama alue. Se on kaunis ja

Viime aikoina olen kokenut ns. ammattillista ahdistusta. Se ei ole varsinaista ahdistusta, mitä yleensä ahdistukseksi mielletään ja tunnistetaan. Ammattillinen ahdistus on pohdintaa, joka velloo päivästä toiseen mielessä. Oma määritelmäni ammattillisesta ahdistusta on oman kokemukseni mukaan seuraavanlainen: Olenko oikeassa paikassa töissä ja miksi olen hakeutunut ko. paikkaan töihin?  Olisiko minusta toisenlaiseen työhön, jossa voisin paremmin hyödyntää ja jalostaa oppimaani kuin, että tyydyn helppoon ja tuttuun työhön? Olisiko minusta terveydenhoitajan työhön, joka oli terveyttä edistävää kuin, että toimin sairaanhoitajan työssä, jossa pääpaino on sairaudenhoidossa ja kuntoutuksessa? Sopeutuisinko päivätyöhän, kun en ole tähänkään asti sopeutunut? Olen aina pitänyt vuorotyöstä. Jos haluaisin tehdä toisenlaista työtä niin palkkani selkeästi laskisi. Olisiko siinä mitään järkeä ja miksi olisi? Aina sanotaan. että ei se palkka oli tärkein juttu. Jokin kipuraja kuitenkin on jokaisen itse

Olin hetki sitten PHT:n eli Palkansaajien Hyvinvointi ja Terveys ry:n tuetulla aikuisten hyvinvointikurssilla Härmän kylpylässä . Olin kuullut näistä kursseista aiemmin tuttavieni ja ammattiliiton kautta sekä nähnyt mainoksia sosiaalisessa mediassa. PHT järjestää hyvinvointikursseja aikuisille sekä myös lapsiperheille.  " Kurssin aikana pysähdyt oman hyvinvointisi äärelle. Ammattitaitoisten ohjaajien ja tutkitusti toimivan psykologisen ohjausmenetelmän avulla opit tarkastelemaan omaa arkeasi ja käyttäytymistäsi, ja löydät uusia keinoja, jotka tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointia."   (PHT) Hyvinvointikursseille haetaan erikseen ilmoitettuina hakuaikoina ja hakemukseen täytyy avata  lyhyesti oma tilanne (taloudellinen, terveydellinen, sosiaalinen) sekä syyt  miksi hakee kurssille ja miksi kaipaa elintapaohjausta . Tutustu PHT:n aikuisten hyvinvointikurssiin tarkemmin tästä .  Jokaisella kurssilaisella oli oma hotellihuone. Oma huoneeni oli iso ja siinä oli eriksee