Askeleita ja mielenpolkuja

Talvi on muuttumassa kevääksi ja siitä pian kesäksi. Tuntuu kuin aika kulkisi juoksujalkaa enkä pysy ajatuksen tasolla perässä. Oma kalenteri on rakennettu työn ehdoilla ja oma elämä on jäänyt taka-alalle. Tästä ei voi kuin syyttää itseään, koska pidän työstäni, mutta ehkäpä annan työlleni liikaa aikaa ja unohdan itseni . Tuntuu, että aina on kiire ja kiireen jälkeen iskee väsymys. Kiireen ja väsymyksen myötä ulkoilu ja muu liikunta ovat arjessa mukana vain harvoin ja ystävien tapaamiset sekä terveelliseen syömiseen keskittyminen on jäänyt unohduksiin. Nyt on hyvä pysähtyä ja tehdä muutos. On aika arvottaa omaa elämää ja miettiä mikä on tärkeää. Tärkeät asiat voivat myös kuormittaa tahtomattaan ja siinä se haaste piileekin. Työelämässä helposti lipsuu ns. harmaalle alueelle ja ei osaa rajata työaikaa tai ei osaa olla joustamaton, jos joustoa tarvitaan. Koen, että työelämässä itsekkyys on pahasta, mutta niin on myös jatkuva joustaminen . Tämä sama pätee ystävyyssuhteisiin. Hyvän tasapa

Olen työskennellyt liikkuvassa työssä sosiaalialalla keväästä 2022 alkaen. Uudenlainen työntekokenttä  vaihtuvien ympäristöjen ja jopa paikkakuntien välillä  luo minulle haasteita työaikaisen syömisen suhteen. Työpäiväni ovat pääsääntöisesti klo:7- 21 välillä, mutta yleisemmin aikavälillä klo:10-20.00. Työpäivän mitta voi olla 4-12 h. Työaikani ja- päiväni ajankohdat päätän itse. Pyrin tekemään mieluummin pitkää päivää ja ottamaan jossain kohti pidempiä vapaa-ajan pätkiä kuin tekemään normaalia virastotyöaikaa. Teen töitä myös viikonloppuisin. En osaa syödä säännöllisesti, järkevästi enkä taloudellisesti tässä työssä toimiessani. Terveelliset, mutta helpot eväät eivät kuulu työpäivääni . En tiedä miten söisin! Mitä olen tehnyt tämän haasteen eteen? -Olen osallistunut Mehiläisen työterveyden kautta ravintovalmennukseen, jossa tavoitteena on ollut terveellisten ja helppojen eväiden tekeminen töihin mukaan, säännöllinen syöminen ja painonhallinta. Jätin valmennuksen kesken, koska en ehti