Askeleita ja mielenpolkuja

Olen käynyt Seilin saarella vuonna 2013. Saaren historia oli tullut tutuksi aiempien opintojeni kautta, kuten myös saaren hoidollinen historia lehdistä lukemalla. Olen aiemmin lukenut toisen kirjan liittyen Seilin saaren historiaan. Sen oli kirjoittanut Katja Kallio ja kirjan nimi oli Yön kantaja . Nyt voin todeta, että näillä kirjoilla on paljon yhtäläisyyksiä, mutta kirjat ja kerronta ovat hyvin erilaisia. Tämän kirjan pariin hakeuduin kuultuani, että tunnen yhden henkilön, joka on kirjan teossa avustanut kirjoittajaa omalla panoksellaan.   Yllättävää kyllä, mutta tätä kirjaa sai jonottaa kirjastosta jonkin aikaa, koska varauksia oli paljon. Tämän vuoksi laina-aika oli myös lyhyempi, joten kirjan lukeminen tuli aloittaa heti. Kirja Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta - Potilas numero 43 .  Julkaistu 2020 Sivumäärä 247 Kirjassa kirjailija kuvaa Saiman tarinan kautta psykiatrisen hoidon kehitystä ja hulluuden historiaa. Seilin saareen suljettiin mieleltään järkkyneitä naisia v

Olen taas jatkuvan väsymyksen piinaamana, koska teen työharjoittelujaksoa virka-aikaan. Työharjoittelua on jälkellä vielä 5 viikkoa. Ajattelin, että totun kyllä kuukaudessa päivävuoroihin, mutta niin ei ole käynyt. Väsymys ei mene pois, vaikka nukkuisi hyvin ja pitäisi vuorokausirytmin tasaisena. Tästä aiheesta olen aiemmin myös tähän blogiin kirjoittanut ja postaukseen pääset tästä .  Koen: * Jatkuvaa väsymystä aamusta iltaan. * Aamupala ei maistu. Olen pakottanut itseni syömään jotain aamuisin edes vähän, mutta välillä on käynyt niin, että olen oksentanut. Aivan uusi asia minulle. Nyt aamuisin joudun miettimään mitä voin syödä etten oksenna.  * Yleinen aktiivisuus on vähentynyt ja koen kohta itseni jo "sohvaperunaksi". Tosin, en jaksa edes tv:tä juurikaan katsoa.  * Liikunta-aktiivisuus on laskenut ja nyt jaksan käydä entistä vähemmän kuntoilemassa. Koen kuitenkin, että saan virtaa liikunnasta, kun sen ääreen pääsen.  * Työtehoni on virka-aikaan huono ja väsymyksen vuoksi k

Syyskausi opinnoissa lähti rytinällä käyntiin elokuun puolella, kun pääsin jatkamaan koronan vuoksi kesken jäänyttä työharjoittelua koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa. Keväällä olin kaksi viikkoa kouluterveydenhuollossa ja nyt elokuussa saman ajan opiskelijaterveydenhuollossa. Huomasin, että pitkän etäopiskelukauden jälkeen paluu "normaaliin" oli haastavaa. Työharjoittelujakso oli antoisa ja opin paljon uutta. Mielläni olisin ollut pidempään tällä työharjoittelujaksolla, koska koin sen tuovan paljon uutta näkemystä ja kokemusta työhön terveyden edistämisen parissa.  Pidin opiskelijaterveydenhuollossa: Työtehtävien monipuolisuudesta (vastaanotot, lääkärin avustus, chat-palvelu jne.) Asiakkaiden moninaiset tarpeet (ehkäisyasiat, mieliala- ja ahdistusoireilu jne.) Asiakkaiden kohtaamisesta ja keskusteluista. Työyhteisöstä, joka oli rento ja lämmin sekä kaikkia työyhteisön jäseniä kunnioittava.  Huomasin kuitenkin kuormittuvani nopeatahtisesta oppimisesta ja käytännön työn to