Liikkuva ystävä- postaussarja: “Tanssien, taipuen.”
"Olen 38-vuotias 2-vuotiaan tytön äiti. Liikun mielelläni aina kun siihen on aikaa, emme sairasta, tai nuku huonosti.Innostuin liikunnasta vasta aikuisena, kun löysin itselle sopivan lajin, astangajoogan.
Aloin käydä myös monilla muilla ryhmäliikuntatunneilla laidasta laitaan ja pidin yleensä kaikesta, mitä keksin kokeilla: vatsatanssi, zumba, kahvakuula, bodypump, sali...Etenkin tanssiessa pääsen arjen yläpuolelle tavalla, joka koukuttaa. Voisin käydä tanssimassa vaikka joka päivä, jos se olisi mahdollista. Oheisessa kuvassa olen päässyt zumbatunnille pitkän tauon jälkeen, mikä tunne!
Useana viime talvena olen harkinnut myös suksien hankkimista, mutta se projekti on vielä kesken. Jännä miten tässä vaiheessa elämää innostuu myös tällaisista nuoruusvuosien inhokkiliikuntamuodoista! En tosin muista että olisin itse inhonnut hiihtämistä silloinkaan, se vaan ei silloin jotenkin motivoinut. Nyt motivaattorina toimii tieto, että hiihtäminen on oikeastaan tosi monipuolinen liikuntamuoto: hengityselimistö saa harjoitusta ja samalla isot lihasryhmät kehittyy. Talvisen metsän vaimeat äänet ympärillä rauhoittavat.
Haaveenani on lähiaikoina palata astangatunneille, koska kotona ei yleensä ole tarvittavaa rauhaa tälle harrastukselle. Jos pääsisin kerran viikossa joogaan ja jollekin muulle kivalle ryhmäliikuntatunnille, se olisi jo saavutus. Viime kuukaudet meillä on vain sairastettu urakalla, kun lapsi on aloittanut päivähoidon, ja jokainen pöpö tuntuu tarttuvan. Voimat menevät arjesta selviytymiseen, lääkärikäynteihin ja huonosti nukuttujen öiden paikkaamiseen. Mutta jahka se kuuluisa vastustuskyky kehittyy ja pysymme terveempinä, niin liikkumisrutiinejakin on helpompi pitää yllä. Sitä odotellessa!"
Postauksen kirjoittaja: nimim. "Jemis"
Aloin käydä myös monilla muilla ryhmäliikuntatunneilla laidasta laitaan ja pidin yleensä kaikesta, mitä keksin kokeilla: vatsatanssi, zumba, kahvakuula, bodypump, sali...Etenkin tanssiessa pääsen arjen yläpuolelle tavalla, joka koukuttaa. Voisin käydä tanssimassa vaikka joka päivä, jos se olisi mahdollista. Oheisessa kuvassa olen päässyt zumbatunnille pitkän tauon jälkeen, mikä tunne!
Useana viime talvena olen harkinnut myös suksien hankkimista, mutta se projekti on vielä kesken. Jännä miten tässä vaiheessa elämää innostuu myös tällaisista nuoruusvuosien inhokkiliikuntamuodoista! En tosin muista että olisin itse inhonnut hiihtämistä silloinkaan, se vaan ei silloin jotenkin motivoinut. Nyt motivaattorina toimii tieto, että hiihtäminen on oikeastaan tosi monipuolinen liikuntamuoto: hengityselimistö saa harjoitusta ja samalla isot lihasryhmät kehittyy. Talvisen metsän vaimeat äänet ympärillä rauhoittavat.
Haaveenani on lähiaikoina palata astangatunneille, koska kotona ei yleensä ole tarvittavaa rauhaa tälle harrastukselle. Jos pääsisin kerran viikossa joogaan ja jollekin muulle kivalle ryhmäliikuntatunnille, se olisi jo saavutus. Viime kuukaudet meillä on vain sairastettu urakalla, kun lapsi on aloittanut päivähoidon, ja jokainen pöpö tuntuu tarttuvan. Voimat menevät arjesta selviytymiseen, lääkärikäynteihin ja huonosti nukuttujen öiden paikkaamiseen. Mutta jahka se kuuluisa vastustuskyky kehittyy ja pysymme terveempinä, niin liikkumisrutiinejakin on helpompi pitää yllä. Sitä odotellessa!"
Postauksen kirjoittaja: nimim. "Jemis"
Kommentit
Lähetä kommentti