Tuumausvaihe ravinnon, liikunnan ja tavoitteiden suhteen

Usein vuoden vaihtuessa tai ainakin pian vuoden vaihtumisen jälkeen olen aiemmin luonut itselleni tavoitteita, tehnyt pidemmän aikavälin suunnitelmia ja unelmoinut, mitä tulevana vuonna voisi tehdä ja  toteuttaa. Tänä vuonna on toisin enkä tiedä syytä, että miksi. Toki ymmärrän, että koronapandemia on yksi syy, miksi unelmointi esim. matkustelun suhteen on nollissa. Mutta onhan muutakin elämää kuin matkustelu. 

Mitä kuuluu ravitsemuksen rintamalle?

Oma syöminen on mitä on. Viime aikoina ei ole ollut minkäänlaista mielenkiintoa keskittyä siihen mitä syö. Olen kuitenkin tietoisesti vähentänyt ruoan määrää syömällä aiempaa pienempiä annoksia. Kasvisten lisääminen ruokavalioon on edelleen vaikeaa, vaikka pidän kasviksista, en saa niitä ujutettua lautaselle sitten millään. Jos ruokailen töissä, mitä teen välillä, silloin syön aina salaattia ruokailun yhteydessä. Kotona en salaatteja tee, mutta jos kasviksia syön niin höyrytän esim. kukkakaalia tai keitän porkkanoita. Myös erilaiset wokkivihannekset ovat kyllä tulleet tutuiksi. Koitan tulevaisuudessa yhä etsiä hyviä keinoja oman ravitsemukseni parantamiseen, kun vain saisin ensin siihen kipinän.

Mites sitten liikunta?

Vuoden 2022 puolella liikuntakertani eivät ole vuosiin olleet niin matalat kuin nyt. Alamäki alkoi jo loppuvuonna 2021. Syitä on monia, osa todellisia ja osa vain nimettyinä syiksi, mitkä eivät loppujen lopuksi ole syitä liikunnan vähenemiseen omalla kohdallani. Syiden esittely ja selittely on turhaa, mutta tässä muutama osasyy liikunnan vähenemiseen kohdallani:

• Työpaikan vaihdos (väsymys ja kuormitus uuden oppimisesta, ajanhallinnan haasteet)
• Kuukausia elämää hankaloittavat päänsäryt (migreeni+jännityspäänsärky= lääkityskokeilut)
• Talvi (kylmä, lumi)
• Motivaatio (se on hukassa!)

Nyt olen lähinnä käynyt lyhyillä kävelylenkeillä ja niilläkin kiroten talvea, viimaa ja pakkasta. 

Mitkä tavoitteet?

Tällä hetkellä olen täysin tavoitteeton elämäni suhteen. Olen, elän ja vuorokaudet vaihtuvat toiseen. Uuden työn tuomat opit ja asiat pyörivät mielessä enkä osaa nyt oikein keskittyä omaan hyvinvointiini. Nyt olisi kuitenkin hyvä pysähtyä oman hyvinvoinnin ääreen ja miettiä haluan ja tarvitsen sekä mihin riittävät resurssit jaksamisen ja ajanhallinnan suhteen. Viime aikoina olen antanut itselleni enemmän aikaa unelle ja levolle. Koen kuitenkin, että se passivoi ehkä liikaa. En tiedä, ehkä. Oman hyvinvoinnin kartoittaminen olisi nyt ensisijaista ja sen jälkeen täytyisi luoda joitakin pieniä tavoitteita ravinnon,  liikunnan ja henkisen hyvinvoinnin suhteen. Ilman tavoitteita elämäni vain "kelluu".