Tavoitteena lukeminen: kesä- lokakuussa sekalaista settiä
Oman tavoitteen mukainen lukeminen ei ole ottanut tuulta purjeisiin. Ei ole muka aikaa. Edelleen ajattelen myös niin, että lukeminen on ajan haaskausta ellei ole lomalla. Voi, voi! Koen kuitenkin, että lukeminen rauhoittaa, saan ajatukset arjesta muualle. Alla esittelen lyhyesti, ilman juonipaljastuksia, lukemani kirjat. Kaikista kirjoista ei ollut mahdollista lainauksia/ otteita ottaa.
Kesä- lokakuussa 2019 lukemani kirja:
* Chris Cleave: Little Been tarina (2016). Alkuteos on ilmestynyt 2008.
- Kirjan valitsin extempore Citymarketin kirjaosastolta, jossa oli tarjouksessa suuri määrä pokkareita hintaan 3.90e/ kpl. Hinta oli halpa ja tämän kirjan takakannen teksti sai minut kiinnostumaan lukemaan tämän kirjan. Tykkään lukea monikulttuurisia tarinoita ja tarinoita muista maista.
"En ollut varma oliko minusta hellyydenosoituksiin ruuhkajunassa toisten äänettömän tuijotuksen alaisena". (s. 49).
- Kirjan tarina oli sijoittuu Nigeriaan ja Englantiin. Pääpaino on ihmisissä, mutta ympäristön kuvaus on myös hyvin kirjoitettu, joten osaa hyvin "sulautua" tarinan miljööseen. Tarina oli hyvä, kiinnostava, tunteita ja ajatuksia herättävä. Päähenkilö Little Bee on kuusitoistavuotias nigerialaistyttö, joka lähtee luvatta kahden pitkän vuoden jälkeen pakolaiskeskuksesta Englannissa.
"Jos kertoisin tätä tarinaa kotikylän tytöille, joutuisin selittämään heille, miten oli mahdollista hukkua ihmisvirtaan ja tuntea samalla itsensä niin kovin, kovin yksinäiseksi" (s.123)
- Kirjan päähenkilöt ovat Nigerialainen Little Bee sekä englantilaiset Sarah ja Andrew.
"Lähestyessämme Waterloon asemaa juna jarrutti. Se synnytti tunteen tilasta maailmojen välillä" (s. 283)
- Pidin kirjan tarinasta. Eri maailmojen yhdistäminen ja monikulttuurisuus olivat tarinassa vahvasti läsnä. Ihmisten arvo ja arvostus, eri kulttuurien tavat ja ihmisyys herättivät ajatuksia sekä tunteita tätä tarinaa lukiessa. Kirjan tarina vei mennessään. Tätä kirjaa oli vaikea jättää tauolle, joten luin sen hyvin intensiivisesti loppuun.
"Minussa ei ole mitään luonnollista. Synnyin- tai ei, koin uudestisyntymän - vankeudessa" (s. 17)
- Suosittelen kirjaa niille, jotka välittävät ja arvostavat aidosti ihmisiä eivätkä ole itsekkäitä omassa elämässään. Ihmisille, joilla on tunteita ja aitoa välittämistä muita ihmisiä kohtaan, välittämättä rodusta, sukupuolesta jne.
Kesä- lokakuussa 2019 lukemani kirja:
- Kirjan valitsin extempore Citymarketin kirjaosastolta, jossa oli tarjouksessa suuri määrä pokkareita hintaan 3.90e/ kpl. Hinta oli halpa ja tämän kirjan takakannen teksti sai minut kiinnostumaan lukemaan tämän kirjan. Tykkään lukea monikulttuurisia tarinoita ja tarinoita muista maista.
"En ollut varma oliko minusta hellyydenosoituksiin ruuhkajunassa toisten äänettömän tuijotuksen alaisena". (s. 49).
- Kirjan tarina oli sijoittuu Nigeriaan ja Englantiin. Pääpaino on ihmisissä, mutta ympäristön kuvaus on myös hyvin kirjoitettu, joten osaa hyvin "sulautua" tarinan miljööseen. Tarina oli hyvä, kiinnostava, tunteita ja ajatuksia herättävä. Päähenkilö Little Bee on kuusitoistavuotias nigerialaistyttö, joka lähtee luvatta kahden pitkän vuoden jälkeen pakolaiskeskuksesta Englannissa.
"Jos kertoisin tätä tarinaa kotikylän tytöille, joutuisin selittämään heille, miten oli mahdollista hukkua ihmisvirtaan ja tuntea samalla itsensä niin kovin, kovin yksinäiseksi" (s.123)
- Kirjan päähenkilöt ovat Nigerialainen Little Bee sekä englantilaiset Sarah ja Andrew.
"Lähestyessämme Waterloon asemaa juna jarrutti. Se synnytti tunteen tilasta maailmojen välillä" (s. 283)
- Pidin kirjan tarinasta. Eri maailmojen yhdistäminen ja monikulttuurisuus olivat tarinassa vahvasti läsnä. Ihmisten arvo ja arvostus, eri kulttuurien tavat ja ihmisyys herättivät ajatuksia sekä tunteita tätä tarinaa lukiessa. Kirjan tarina vei mennessään. Tätä kirjaa oli vaikea jättää tauolle, joten luin sen hyvin intensiivisesti loppuun.
"Minussa ei ole mitään luonnollista. Synnyin- tai ei, koin uudestisyntymän - vankeudessa" (s. 17)
- Suosittelen kirjaa niille, jotka välittävät ja arvostavat aidosti ihmisiä eivätkä ole itsekkäitä omassa elämässään. Ihmisille, joilla on tunteita ja aitoa välittämistä muita ihmisiä kohtaan, välittämättä rodusta, sukupuolesta jne.
* Nicolas Barreau: Meillä on aina Pariisi (2015). Alkuteos on ilmestynyt 2014.
- Kirjan valitsin samaan tapaan kuin edellisen eli Citymarketin kirjaosastolta hintaan 3.90e/ kpl. Takakannen teksti sai ajattelemaan, että tämä kirja voisi olla ns. hyvän mielen kirja. Ja niin se olikin.
"Rosalie, jolla oli oma näkemyksesnä onnellisesta elämästä (johon ei kuulunut ehdoton voimaharjoittelu, mysli tai soijajuomat), ei ollut kovin vaikuttunut poikaystävänsä ohjeista, ja niinpä tämän vakaumukselliset pyrkimykset olivat toistaiseksi kariutuneet". (s. 17)
- Kirjan tarina sijoittuu luonnollisesti Pariisiin ja sen lähiympäristöön. Päätapahtumapaikkana kirjassa oli pieni postikorttikauppa ja henkilöhahmona sen omistaja Rosalie. Tarina kietoutuu hyväntuuliseen tapaan postikauppakortin ympärille. Tarinassa on juonenkäänteitä, mitkä eivät vaadi kovin suurta pohdintaa.
"Heti kadulle päästyään Rosalie mursi croissantista palan ja laittoi sen suuhunsa onnellisena siitä, että jotakin niin taivallista oli olemassa". (s. 23)
- Kirjan päähenkilöt ovat postikorttikaupan Rosalie, amerikkalainen juristi Robert ja lastenkirjailija Max. Myös Rosalien lemmikkikoiralla on oma roolinsa tarinassa.
"Monet unelmoivat vanhasta huvilasta Le Vésinet`ssä!" (s. 181)
- Pidin kirjasta erityisen paljon, koska se sai minut hyvälle mielelle ja tarina ei ollut ihan peruskauraa, vaikka niin ehkä takakannen luettuaaan voisi ajatella. Pidin kirjailijan tyylistä kirjoittaa.
"Hänellä oli punainen mekko, jossa oli pieniä valkoisia pilkkuja" (s. 273)
- Suosittelen kirjaa kaikille naisille, jotka haluavat rentoa, hyvänmielen lukemista ilman järjetöntä pohdintaa juonenkäänteistä. Sopii hyvin lomalukemiseksi.
- Kirjan valitsin samaan tapaan kuin edellisen eli Citymarketin kirjaosastolta hintaan 3.90e/ kpl. Takakannen teksti sai ajattelemaan, että tämä kirja voisi olla ns. hyvän mielen kirja. Ja niin se olikin.
"Rosalie, jolla oli oma näkemyksesnä onnellisesta elämästä (johon ei kuulunut ehdoton voimaharjoittelu, mysli tai soijajuomat), ei ollut kovin vaikuttunut poikaystävänsä ohjeista, ja niinpä tämän vakaumukselliset pyrkimykset olivat toistaiseksi kariutuneet". (s. 17)
- Kirjan tarina sijoittuu luonnollisesti Pariisiin ja sen lähiympäristöön. Päätapahtumapaikkana kirjassa oli pieni postikorttikauppa ja henkilöhahmona sen omistaja Rosalie. Tarina kietoutuu hyväntuuliseen tapaan postikauppakortin ympärille. Tarinassa on juonenkäänteitä, mitkä eivät vaadi kovin suurta pohdintaa.
"Heti kadulle päästyään Rosalie mursi croissantista palan ja laittoi sen suuhunsa onnellisena siitä, että jotakin niin taivallista oli olemassa". (s. 23)
- Kirjan päähenkilöt ovat postikorttikaupan Rosalie, amerikkalainen juristi Robert ja lastenkirjailija Max. Myös Rosalien lemmikkikoiralla on oma roolinsa tarinassa.
"Monet unelmoivat vanhasta huvilasta Le Vésinet`ssä!" (s. 181)
- Pidin kirjasta erityisen paljon, koska se sai minut hyvälle mielelle ja tarina ei ollut ihan peruskauraa, vaikka niin ehkä takakannen luettuaaan voisi ajatella. Pidin kirjailijan tyylistä kirjoittaa.
"Hänellä oli punainen mekko, jossa oli pieniä valkoisia pilkkuja" (s. 273)
- Suosittelen kirjaa kaikille naisille, jotka haluavat rentoa, hyvänmielen lukemista ilman järjetöntä pohdintaa juonenkäänteistä. Sopii hyvin lomalukemiseksi.
* Katy Gardner: Esther ja Gemma (2003). Alkuteos on ilmestynyt 2002.
- Kirjan valitsin kirjastosta puhtaasti kansikuvan perusteella hyllystä, jossa oli juuri palautettuja kirjoja. Suhde takakannen tekstiin oli neutraali "ehkä tämän voisi lukea-asenne".
"Sieppasimme rinkat ja tungimme läpi vellovan väkijoukon". (s. 47)
- Kirjan tarina sijoittuu Intiaan. Tarina on luokituksen mukaan jännityskirjallisuutta sekä psykologinen romaani. Kyllä, tämä ei ole kevyttä lukemista. Tarina on hyvä eikä liian monimutkainen. Intian karulle maaperälle pystyy hyvin itsensä sijoittamaan kirjaa lukiessa, vaikka tässä maassa ei ole tullut käytyä.
"Kun avasin silmäni, maailma oli muuttunut vihreäksi". (s. 59)
- Kirjan päähenkilöt ovat englantilaiset opiskelijatytöt ja bestikset Esther ja Gemma.
"Gemma tuijotti lauhkeaa, pinkkinä punertavaa taivasta". (s. 87)
- Pidin tarinasta, vaikka se ei ollut "kiva tarina". Kirja oli antoisa, mutta sitä lukiessa jouduin pitämään taukoja, koska sitä ei jaksanut lukea suuria sivumääriä kerrallaan.
"Mielikuvani muuttuivat sekaviksi. Muistan ajatelleeni, että kaikki oli vain unta.." (s. 203)
- Suosittelen kirjaa niille. jotka haluavat lukea avoimin mielin kirjan, mitä ei välttämättä muuten lukisi. Tästä kirjasta on vaikea sanoa onko se hyvä vai huono. Erilaista luettavaa se kuitenkin oli itselleni.
"Sieppasimme rinkat ja tungimme läpi vellovan väkijoukon". (s. 47)
- Kirjan tarina sijoittuu Intiaan. Tarina on luokituksen mukaan jännityskirjallisuutta sekä psykologinen romaani. Kyllä, tämä ei ole kevyttä lukemista. Tarina on hyvä eikä liian monimutkainen. Intian karulle maaperälle pystyy hyvin itsensä sijoittamaan kirjaa lukiessa, vaikka tässä maassa ei ole tullut käytyä.
"Kun avasin silmäni, maailma oli muuttunut vihreäksi". (s. 59)
- Kirjan päähenkilöt ovat englantilaiset opiskelijatytöt ja bestikset Esther ja Gemma.
"Gemma tuijotti lauhkeaa, pinkkinä punertavaa taivasta". (s. 87)
- Pidin tarinasta, vaikka se ei ollut "kiva tarina". Kirja oli antoisa, mutta sitä lukiessa jouduin pitämään taukoja, koska sitä ei jaksanut lukea suuria sivumääriä kerrallaan.
"Mielikuvani muuttuivat sekaviksi. Muistan ajatelleeni, että kaikki oli vain unta.." (s. 203)
- Suosittelen kirjaa niille. jotka haluavat lukea avoimin mielin kirjan, mitä ei välttämättä muuten lukisi. Tästä kirjasta on vaikea sanoa onko se hyvä vai huono. Erilaista luettavaa se kuitenkin oli itselleni.
* Outi Pakkanen: Helle (2015).
- Kirjan valikoitui lukulistalleni lomamatkalla. Löysin sen Kreikassa hotellin kirjahyllystä, jossa oli lomalaisten jättämiä kirjoja tarjolla. Suomenkielisiä kirjoja ei ollut montaa. Outi Pakkanen oli itselleni vieras kirjailija ja ehkä hieman pitkin hampain tartuin kirjaa lukemaan. Kirja takakansi ei myöskään houkuttanut tätä kirjaa lukemaan, mutta vaihtoehdot oli vähissä. Tämä oli tarjolla olevista paras vaihtoehto.
- Kirjan tarina keskittyy yhden kerrostalon asukkaisiin ja talon ihmissuhteisiin sekä tapahtumiin.
- Kirjan päähenkilöitä on monta, mutta mielestäni kirjan tarina keskittyi henkilöön Anna Laine. Kirjan päähenkilöt ovat kuvattuina hyvin ja he kaikki ovat keskenään hyvin erillaisia hahmoja. Henkilökuvaukset toimii!
- Pidinkö kirjasta, en tiedä. Positiivisesti kirja kuitenkin yllätti, jos lähtötilannetta miettii. Tämä oli ihan luettava kirja. En tiedä tuleeko Outi Pakkasen kirjoihin enää koskettua, mutta jos koskisin, kiinnostaisi se, että ovatko kirjat samantyylisiä keskenään. Joudun varmaan googlettamaan Outi Pakkasen ja hänen kirjalliset tuotokset listan.
- Suosittelen kirjaa niille lukijoille, jotka pitävät suomalaisesta, kevyestä kirjallisuudesta.
* Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät - Matkapäiväkirjani sivuilta (2018).
- Kirjan sain ystävältä lahjaksi jonkin aikaa sitten. Se odotti vain lukemista. Kirjan lukemisella oli erinlainen merkitys kuin muilla tässä postauksessa esitellyillä kirjoilla. Kirja oli saatu ystävältä ja sen hankinnassa oli ajateleltu juuri minua.
- Kirjan tarina oli matkapäiväkirja, mikä piti sisällään eri kohteita eikä se ollut vain päiväkirja yhdeltä reissulta. Tarinoita oli monta. Tämä on tarinakokoelma. Tätä kirjaa oli helppo lukea, koska sen pystyi hyvin keskeyttämään, kun tarina tai matkakohde vaihtui. Helppolukuista tekstiä, ei mitään fiiniä tekstiä vaan aivan puhekielistä tekstiä.
- Kirjan päähenkilö oli itse kirjailija, toimittaja Terhi Rannela.
- Pidin kirjasta, koska se minut haaveilemaan uusista matkakohteista. Kirjan kansikuvitus oli todella upea.
- Suosittelen kirjaa matkoista haaveileville tai muuten vain eri maista ja kohteista kiinnostuneille. Kirja ei ole matkaopas tai tietokirja yleensäkään. Kirja saa miettimään, minne sitä seuraavaksi matkustaisi.
Kommentit
Lähetä kommentti