Mikä herättää sinut ymmärtämään syötkö oikein?

Tämä on ikuisuuskysymys, eikö? Eli mikä herättää sinut ymmärtämään, syötkö oikein? Ystäviäni  ja lähiympäristössä eläviä ihmisiä, kun on seuraillut, olen kuullut seuraavanlaisia kommentteja aiheeseen liittyen:

"Vatsa on ollut taas pitkään kipeä, kun olen syönyt paljon leipää."

"Paino on noussut ...taas". 

"Karkkipäivä on joka päivä eikä niin pitäisi olla".

"Aloitan taas ketoilemaan, koska se auttaa laihtumaan. Moneskohan kuuri se taas on...".

"Verensokeriarvot viittaa nyt diabeteksen puhkeamiseen".


Omalla kohdalla seuraavat asiat saavat huoliajatuksen herämään, kun mietin miten syön ja syönkö terveellisesti lainkaan:

  • Olet mitä syöt- ohjelma.
Aivan loistava tv-ohjelma. Sen jaksoja katson silloin tällöin MTV- palvelusta. Ohjelman kautta saa hyvin ymmärrystä, että monella muullakin on haasteita ruokailujen suhteen. Myös se, että ohjelmassa on julkkiksia tuo ohjelmaan herkkyyttä eri lailla. On hyvä huomata, että haasteita ruokailujen suhteen on erilaisia ja kaikenlaisilla ihmisillä. Ohjelmassa on noussut hyvin esille, että ruokailuihin liittyviin haasteisiin liittyy epäsuoraan tai suoraan monelaisia asioita, kuten ylipainoa, mielialan laskua, liikkumattomuutta, herkkuhimoa, välinpitämättömyyttä, laiskuutta, kiirettä, hormonihäiriöitä ja aiempi syömishäiriötausta. 

  • Tiskialtaan pohjalla oleva rasvakertymä, mikä on syntynyt "pienestä" iltapalasta.
Tämä havainto tuli tehtyä muutamana eri kertana, kun tein iltapalaksi herkkuja, kuten: etanoita, ranskalaisia kebeblihan kanssa tai tuunasin pakastepizzaa extrajuustolla ja ilmakuivatulla kinkulla. Järkyttävää oli huomata miten paljon rasvaa kertyy noiden ruokien syömisen jälkeen lautasille ja sitä kautta tiskialtaaseen sekä elimistööni. Hui!

  • Kun sipsien ja maustetujen pähkinöiden syönti ei tuo tyydytystä.
Silloin, kun sipsien ja maustettujen pähkinöiden maku ei hivele makunystyröitä, niitä on tullut syötyä liikaa ja liian usein. Silloin tällöin on ihana nauttia ko. herkkuja, mutta liian usein ei! Silloin huomaan, kun tyytydystä hetkelliseen herkkuhimooni en saa ko. herkuista, niitä on nauttinut jollakin aikavälillä ns. yliannostuksen. Tyytydystä ei saa ja ko. herkujen syöminen jopa ällöttää. 

  • Teen helppo valintoja, millä pääsen vähällä vaivalla.
Löydän itseni kauppojen eineshyllyiltä etsimässä -30% lappujen varustettuja valmisruokia. Ajattelen, että saan niin helppoja ja halpoja eväitä töihin. Todellisuudessa niitä syömällä ei useinkaan nälkä lähde ja rahaa menee suhteessa paljon sekä toisinaan ruokavalinnat ovat huonoja. Se, että tekisin eväät töihin kotona vaatii toki oman aikansa, mutta se olisi järkevämpää kaikinpuolin. Olen joskus jopa uhrannut aikaa työeväiden tekemiseen ja silloin olen valmistanut parin päivän satsin ruokaa valmiiksi. Silloin olen tehnyt mm. keittoja tai wokkiruokia. Perheen yhteistä ruokaa ei useinkaan jää evääksi otettavaksi töihin ja joskus jos on  jäänyt, olen sitä evääksi ottanut. Tosin se on myönnettävä, että saman ruoan syöminen kotona ja töissä ei oikein innosta. 
  • Fyysisesti "punkero" olo.

Turvottava olo kertoo itselleni sen, että ruokavalinnat ovat olleet huonoja. Silloin usein myös liikunta on voinut jäädä vähemmälle, mutta ei aina. "Punkeron" olon saan aina sillä, että syön mitä sattuu ja milloin sattuu. Vyötärö tekee katoamistempun ja jopa legginssit kiristävät vyötäröltä. Olo on epämiellyttävä. Kun "punkero" olo iskee teen aina jonkin positiivisen korjausliikkeen ravinnon suhteen, mutta se kestää vain hetken. Esimerkisi eilen ostin mansikoita iltapalaksi, kun olo oli "punkero" enkä näin ollen valinnut iltapalaksi jotain muuta. Yleensä syön leipää kasan illalla. 

Nyt minua kiinnostaakin, että mikä sinut herättää ymmärtämään syötkö oikein? 

Kommentit

  1. Mielenkiintoinen teksti. Sain taas ajattelemisen aihetta, en osaa edes vastata mikä herättää minut ymmärtämään syönkö oikein :) Tätä täytyy oikein mietti...













    VastaaPoista

Lähetä kommentti