"Ei sairaanhoitajakaan tiedä kaikkea...ymmärtäkää! ".

Joskus kyllä jurppii tai oikeastaan jurppii usein aihe, mikä kuvastuukin jo tämän postauksen otsikossa. Työelämässä, jossa toimitaan moniammatillisesti, useat muut kuin sairaanhoitajakoulutuksen omaavat ajattelevat niin, että sairaanhoitaja tietää hoitotyöstä "kaiken". Odotetaan, että sairaanhoitaja osaa vastata kuin tietokirja konsanaan ja kykenee tekemään ratkaisun aiheesta kuin aiheesta, sillä hän on SAIRAANHOITAJA. Välillä tuntuu, että sairaanhoitajan odotetaan olevan lähes lääkäri. Sairaanhoitajan oletetaan osaavan kaikki hoitotyön temput, koska onhan hän SAIRAANHOITAJA. Todellisuus on usein kuitenkin toinen. HUOM! Tässä postauksessa sille nostetut asiat ovat vain minun mielipiteitä. 

SAIRAANHOITAJAKOULUTUS

- Ennen ammattikorkekoulujen olemassaoloa, kun sairaanhoitajakoulus oli opistotasoinen, oli koulutus keskittynyt itse sairaanhoitotyöhön ei niinkään kaikkeen muuhun oheisoppiin, kuten omalla kohdallani oli. Ammattikorkeakoulujen tason mukaisesti opinnoissani oli mm. kieliopintoja, viestintää, tietoteknisiä opintoja ja hoitotiedettä ja sosiaalipsykologiaa. En vähättele näitä edellämainittuja kursseja, mutta niiden painoarvo oli nostettu korkealle. Mielummin olisin opiskellut enemmän itse hoitotyötä ja kliinisiä taitoja. 

- Päävastuu kaikesta kliinisen osaamisen opettamisesta sysättiin lähes tulkoon kokonaan harjoittelupaikoille, ainakin omissa opinnoissani. Se, että koulussa oltaisiin harjoiteltu kunnolla erilaisia kliinisiä taitoja, olisi hoitotyön valmiudet toteuttaa itse hoitotyötä paljon paremmat. Harjoittelupaikkojen ja ohjauksen taso vaihteli paljon ja oma oppi myös sen myötä. 

- Harjoittelupaikkoja hakemalla ja harjoittelupaikoissa opiskelijana toiminalla sai itse luoda oman osaamisen "portfolion". Omissa opinnoissani keskitin kaiken omielenterveys- ja päihdeasioihin, oli sitten harjoittelupaikkana kirurgian tai terveysaseman akuuttiosaston kenttä. Kriisityön osaaminen myös vahvistui hyvin. Se, että osaanko toimia esim. kirurgian osastolla sairaanhoitajana nyt, on ikävä totuus etten osaisi. On itsestään kiinni mitä haluaa oppia ja mihin suuntaan omaa portfoliotaan kartuttaa. 

- Sairaanhoitajakoulutus on nykyään peruskoulutus hoitoalalle eli sen jälkeen tulee vielä käydä paljon täydentäviä opintoja, jos haluaa osata jotain hyvin. 

- Omissa opinnoissani oli vielä mukana ns. suuntaavat opinnot, joithin keskityttiin opintojen loppuvaiheessa pelkästään. Silloin oli vaihtoehtoina mm. mielenteys-ja päihdehoitotyö, aikuisenhoitotyö ja lasten- ja nuorten hoitotyö. Olen kuullut, että nykyään näitäkin opintoja on supistettu valtavasti ja nimet opintokokonaisuuksista ovat muuttuneet, kuten myös sisällöt. 

- Sairaanhoitajakoulutusta tulisi mielestäni kehittää kliinisiä opintoja lisäämällä ja palauttamalla ns. erikoissairaanhoitajan koulutus koulutusjärjestelmään tai ainakin palauttaa laajat suuntaavat opinnot osaksi opintoja. Muuten koulutus jää lähinnä pintaraapaisuksi. 

ELI

Se, mihin opintojasi opiskeluaikana painotat, sen osa-alueen opit. Muista aihealueista opit vain pintaraapaisun eli tietoja sieltä sun täältä. 

ELI

Psykiatrisessa hoitotyössä et välttämättä tiedä lastensairauksien hoitotyöstä spesiaalietoa tai kirurgian oppeja. Kuten et varmasti tiedä kirurgian osastolla työskennellessäsi viimeiseintä faktaa päihdetyöstä. 

ELI 

Ei sairaanhoitaja ole kaikkien hoitotyön kenttien megaosaaja. Sairaanhoitaja osaa kyllä etsiä tietoa, mutta turvallisisnta on pysyä omalla osaamisalueellaan tai sitten jatkaa opintoja eteenpäin.