Life Coach- opiskelijan harjoitteluasiakkaana osa 1/4 - uusi kokemus
Sain mahdollisuuden toimia itselleni tuntemattoman Life Coach- opiskelijan harjoitteluasiakkaana 4 x 45 min verran. Mahdollisuus tarjoitui koulutusta jäjestävän tahon kautta. Tartuin heti mahdollisuuteen, koska olen utelias ja haluan uusia kokemuksia elämääni. Miksipä ei. Nyt kerron , miten ensimmäinen tapaaminen meni.
Ennen ensimmäistä tapaamista minun tehtäväni oli ollut miettiä jokin käsiteltävä ongelma, haaste tai valmis tavoite. Tätä pohdin monta päivää enkä oikein heti keksinyt, mitä haluaisin tarkastella tai lähinnä muuttaa. Olen itse pyrkinyt monin eri keinoin omia asioitani muuttamaan, omalla tavallani, erityisesti asioita joita haluan muuttaa. Osaan jo monia keinoja ja menetelmiä muutostilanteisiin, tavoitteiden luontiin ja näiden monipuoliseen tarkasteluun, mutta itseeni en ole niitä kovinkaan paljon hyödyntänyt. Täysin ilman tukea on vaikea tehdä muutoksia pinttyneisiin tapoihin.
Kun monta päivää oli pohtinut haastettani, en valinnutkaan painonhallintaa tavoitteekseni vaan ajanhallinnan. Painonhallinta on ikuisuushaasteeni, jonka olen siirtänyt taka-alalle. Jos mietin liikaan painonhallintaa alan syömään entistä epäterveellisemmin, koen tunnontuskia enkä nauti pienistäkään asioista. Jollain psykologisella tavalla käännän asiat päälaelleen. Liikunnan iloin löytäminen on muuttanut suhtautumista painonhallintaan ja uskon, että painonhallinta tulee tapahtumaan itsestään jossakin määrin liikkumisen kautta.
Käsittelimme esimmäisellä tapaamisella omaa ajankäyttöni:
- Miten päiväni ja viikkoni koostuvat, mitä asioita niihin sisältyy.
- Onko jotain mistä voisin luopua ja jos on, miksi ja jos ei, miksi.
- Mitkä ovat omat arvoni.
- Mikä on jaksamisen taso suhteessa ajankäyttööni. Voiko jotain muuttaa.
- Mihin tähtään, mikä on päätavoitteeni.
Kokemus ensimmäisestä tapaamisesta oli jännä, kun en osannut odottaa oikein mitään. Jokin luulo itselläni oli mitä tuleman pitää, mutta kohtaaminen olikin erilainen. Ei ollut tehtäviä tai kynähommia, oli vain keskustelua. Olen jollakin tavalla visuaalinen ihminen eli kaipaan jäsentelyä, piirtelyä ja värejä, mitä tuotetaan paperille, kun asioista keskustellaan. Koen, että en hyödy asioiden käsittelystä varsinkaan muutosasioissa tai oppimisessa pelkän keskusteluan kautta. Aion kertoa Life Coach- opiskelelijalle tämän seuraavalla kerralla, en tiedä muuttaako hän metodejaan vai ei. Vai onko minun aika oppia uusi tapa käsitellä asioita?
Ensimmäisen kerran jälkeen en oivaltanut kovinkaan paljoa uutta ajankäyttöasiani suhteen tätä päivää ajatellen, mutta jotain uutta tuli kuitenkin. Life Coach- opiskelija kysyi asioita ennen aikuisuutta, olenko muuttunut ajankäytön suhteen?. Olenko aina ollut samanlainen?. Tämä herätti ajatuksen, että olen kyllä muuttunut eikä nykyinen toimintamallini ole ollut ominaista minulle aina. Mutta miksi? Sitä jäin miettimään.
Ennen ensimmäistä tapaamista minun tehtäväni oli ollut miettiä jokin käsiteltävä ongelma, haaste tai valmis tavoite. Tätä pohdin monta päivää enkä oikein heti keksinyt, mitä haluaisin tarkastella tai lähinnä muuttaa. Olen itse pyrkinyt monin eri keinoin omia asioitani muuttamaan, omalla tavallani, erityisesti asioita joita haluan muuttaa. Osaan jo monia keinoja ja menetelmiä muutostilanteisiin, tavoitteiden luontiin ja näiden monipuoliseen tarkasteluun, mutta itseeni en ole niitä kovinkaan paljon hyödyntänyt. Täysin ilman tukea on vaikea tehdä muutoksia pinttyneisiin tapoihin.
Kun monta päivää oli pohtinut haastettani, en valinnutkaan painonhallintaa tavoitteekseni vaan ajanhallinnan. Painonhallinta on ikuisuushaasteeni, jonka olen siirtänyt taka-alalle. Jos mietin liikaan painonhallintaa alan syömään entistä epäterveellisemmin, koen tunnontuskia enkä nauti pienistäkään asioista. Jollain psykologisella tavalla käännän asiat päälaelleen. Liikunnan iloin löytäminen on muuttanut suhtautumista painonhallintaan ja uskon, että painonhallinta tulee tapahtumaan itsestään jossakin määrin liikkumisen kautta.
Käsittelimme esimmäisellä tapaamisella omaa ajankäyttöni:
- Miten päiväni ja viikkoni koostuvat, mitä asioita niihin sisältyy.
- Onko jotain mistä voisin luopua ja jos on, miksi ja jos ei, miksi.
- Mitkä ovat omat arvoni.
- Mikä on jaksamisen taso suhteessa ajankäyttööni. Voiko jotain muuttaa.
- Mihin tähtään, mikä on päätavoitteeni.
Kokemus ensimmäisestä tapaamisesta oli jännä, kun en osannut odottaa oikein mitään. Jokin luulo itselläni oli mitä tuleman pitää, mutta kohtaaminen olikin erilainen. Ei ollut tehtäviä tai kynähommia, oli vain keskustelua. Olen jollakin tavalla visuaalinen ihminen eli kaipaan jäsentelyä, piirtelyä ja värejä, mitä tuotetaan paperille, kun asioista keskustellaan. Koen, että en hyödy asioiden käsittelystä varsinkaan muutosasioissa tai oppimisessa pelkän keskusteluan kautta. Aion kertoa Life Coach- opiskelelijalle tämän seuraavalla kerralla, en tiedä muuttaako hän metodejaan vai ei. Vai onko minun aika oppia uusi tapa käsitellä asioita?
Ensimmäisen kerran jälkeen en oivaltanut kovinkaan paljoa uutta ajankäyttöasiani suhteen tätä päivää ajatellen, mutta jotain uutta tuli kuitenkin. Life Coach- opiskelija kysyi asioita ennen aikuisuutta, olenko muuttunut ajankäytön suhteen?. Olenko aina ollut samanlainen?. Tämä herätti ajatuksen, että olen kyllä muuttunut eikä nykyinen toimintamallini ole ollut ominaista minulle aina. Mutta miksi? Sitä jäin miettimään.
Kommentit
Lähetä kommentti