Työpaikan vaihdos tekee joskus hyvää

Siitä on noin vuosi aikaa, kun kirjoitin blogiin postauksen: Uusi työ, uusi työyhteisö- sopeutuminen vie aikaa. Nyt olen taas saman asian äärellä. Tein joulukuussa 2021 päätöksen, että vaihdan työpaikkaa sosiaali- ja terveysalalla. Olin pohtinut asiaa jo jonkun kuukauden ja tein kartoitustyötä itseni kanssa siitä, että mitä haluan tehdä ja mihin omat vahvuuteni suuntaavat. Vaikka välillä tuntui, että on hukassa omien ajatustensa kanssa, löysin lopulta ratkaisun mihin työrintamalla suuntaan. Kävin ennen työpaikan vaihtoa kokeilemassa alaa eräässä yrityksessä tuntityöntekijänä, mutta sinne en päätynyt vakituiseksi työntekijäksi, vaikka he sinne paikkaa tarjosivatkin. Tämä työ olisi ollut 2- vuorotyötä ja viikonloput olisivat olleet vapaat. Toki käyn vielä tekemässä sille yritykselle viikoittain muutaman tunnin töitä omasta mielenkiinnostani. Heiltä opin uusi asioita ja kehityn ammatillisesti lisää. Eihän sitä tiedä koskaan, jos vaikka tulevaisuudessa työskentelen siellä, mutta nyt ei ollut se aika eikä tunne.

Aloitin tammikuussa uudessa työssä 3- vuorotyötä tehden ja olen ollut tekemääni ratkaisuun tyytyväinen. Asiakaskunta sosiaali- ja terveysalan kentällä on muuttunut ja työn luonne on erillainen. Edellisessä työssä päivän rutiinit sujuivat tutun kaavan mukaan eikä suuria muutoksia päivissä ollut. Se sai minut hetkittäin tylsistymään. Työilmapiirissä oli myös jatkuvasti jotain hankausta, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Toki työ oli helppoa ja siitä maksettiin palkkaa paremmin kuin muualla, mutta  se ei riittänyt motivoimaan minua pysymään töissä. Kokoajan jalka oli oven välissä lähdössä muualle. Koin, että olin jumissa ja tyytymätön. 

Nyt olen uuden äärellä ja opettelen tuntemaan työni asiakaskunnan ja työtoverit sekä opettelen uuden työni työkulttuurin sääntöineen ja toimintatapoineen. Olen innoissani, vaikka uuden opettelu viekin voimavaroja. Minut on otettu hyvin vastaan työyhteisössä, joten katsotaan mihin tämä työura johtaa.